Se mikä varmaan monia ihmetyttää, on edelleenkin  lukutaidottomuus romanien keskuudessa, nuorempien romanien vanhemmista puhumattakaan.Lukutaidottomuuden selitykseksi annetaan perinteet, heimotavat, kiertolaisuus.Näitä syitähän aina tarjotaan selitykseksi ja 60-70 vuotta sitten ne olisivat pitäneet paikkansa, mutta viimeisten vuosikymmenten aikana kiertolaisuus on hävinnyt tyystin ja perinteet sinänsä eivät kiellä opiskelua, joskaan eivät suosikaan.

Mutta näiden vuosikymmenien aikana romanit ovat joutuneet sellaisen aivopesun ja rajun käännytyksen kohteeksi, että väkisinkin opinhalut, jos niitä olisi ollut, ovat kaikonneet.Ttämä aivopesu on helluntaiherätyksen ideologia, jonka haaviin romanikansa on sankoin joukoin juuttunut. Muissa uskonsuunnissa heitä tuskin on nimeksikään.Olisi luullut, että romanit olisivat saaneet yhtä hyvän opetuksen kuin pakanat siellä jossain Afrikassa, jossa heidät sananmukaisesti uskonkäänytyksen kanssa opetettiin lukemaan.                           

Niiden ihmisten joukossa, jotka ovat tehneet vuosikymmeniä hengellistä romanityötä, on ev.lut kirkon pappeja, opettajia, liikemiehiä ym., eli kyseisten ammattikuntien edustajat tietävät, mitä on koulunkäynti ja mitä se tarkoitaa yhteiskunnassa. Hengellisen romanityön tekijät ovat tunteneet paikkakunnan romanikodit, käyneet heidän luonaan ja olleet yötä, joten he todella tietävät, mitä on ruohonjuuritasolla romanien arkipäivän elämä. Mutta ei! Suomen romanit saisivat ja saavat olla luonnonlapsen tilassaan. Riittää kun romanikuoro osasi ja osaa laulaa kauniisti sydämeen käypiä hengellisiä lauluja.

Vuonna 1945 Mustalaislähetys (vuodesta 1997 Romano-Missio ) palkkasi romani matkasaarnaajan Viljo Mäntyniemen, hengellisen työn ohessa järjestämään romanien koulutus-, asunto- ja työasioita. (lainaus 1)                                                                                                                                                      

Mäntyniemi jätti tehtävänsä toimittuaan yhden kuukauden.Tämä oli ikävä takaisku hyvin alkaneelle suunnitelmalle.Takaiskua lisäsi se, että myöskään helluntaiherätyksessä, johon Mäntyniemi kuului, ei hyväksytty hänen toimintaansa Mustalaislähetyksessä.Mustalaislähetys oli helluntaiherätyksen mielestä liian vapaamielinen,koska Mustalaislähetyksessä oli ev.lut kirkkoon kuuluvia työntekijöitä. Uskoisin, että tänä 68 vuoden aikana, jos Mäntyniemi oli palkattuna tehtävään, olisi saanut siinä tehdä elämäntyönsä, kohtalo olisi näyttänyt romaanikansalle hymyilevät kasvonsa.Olisimme valtaväestön kanssa tasaveroisina työmarkkinoilla ja opiskelussa ja taloudellinen asemamme olisi samaa keskivertoa kuin muilla suomalaisilla.Tietenkään yksi mies tätä ei olisi saanut aikaan,mutta hän olisi avannut pään.

Ehdotukseni on tämän epäkohdan korjaamiseksi on hyvin yksinkertainen.Tarvitaan koulunkäyntiavustajat kaikille romanilapsille heti ensimmäisestä luokasta lähtien. Koulunkäyntiavustaja voi olla romani tai valtaväestöstä.Lasten vanhemmille pitäisi olla luku- ja kirjoituskursseja.Tämän pitäisi olla ihan lakisääteistä - nimittäin siinä vaiheessä, kun opettaja nykyään suosittaa koulunkäyntiavustajaa (vanhemmat eivät sitä tee), on jo myöhäistä.

Romanilapset eivät tarvitse erityisopetusta, jos vanhemmat laittavat lapset päiväkerhoon ja esikouluun.

Keväällä, vähän ennen kouluvuoden loppua opettaja kertoo romanivanhemmille, että hän kyllä voi päästää heidän lapsensa luokalta, mutta seuraavalla luokalla tulee niin suuret vaikeudet, että niistä lapsi ei selviä.Joten parempi olisi, jos lapsi kävisi ensimmäisen luokan uudestaan. Tässä vaiheessa ollaan jo pahasti myöhässä, eli siinä pisteessä, missä vanhemmilla ja opettajilla ei ole keinoja tukea romanilapsen koulunkäyntiä. Lapsi on jo auttamattomasti joutunut huono-onnisten uraputkeen.

Vanhemmat eivät näe  eivätkä ymmärrä tilannetta siksi, että ovat itse polttopisteessä. Kulttuurieroon vetoaminen tässä tilanteessa vain huonontaa tätä kulttuuria, koska tilanteen annetaan jatkua.

Erityisopetus ja luokalle jääminen eivät ole mitään hyviä ratkaisuja, koska kysymyksessä eivät ole muita tyhmempiä lapset. Heillä vain on ollut erilainen kasvuympäristö. Lisäopetusta tämä lapsi ilman muuta tarvitsee, mutta niin, että mennään aivan alkutekijöihin asti. Siis sellaisen koulunkäyntiavustajan antamaa opetusta ja tukea, jolla on laajennettu toimenkuva.

Koulunkäyntiavustajan todellakin pitää näyttää, miten kynää pidetään kädessä ja mitä sillä tehdään.Jopa leikkejä ja pelejä pitää opettaa. Lukuvuoden loppuun mennessä tämä kuilu, joka valtaväestön lapsiin on, olisi kurottu umpeen.Näin lapsi saisi onnistumisen tunteen heti alusta asti. Ensimmäinen kouluvuosi on todellakin ratkaiseva romanilapsen elämässä. Että se tosiaan alkaisi ja jatkuisi hyvissä merkeissä, niin koulunkäyntiavustajan pitäisi tulla mukaan heti ensi päivistä lähtien. Tämä olisi kaikkien etu, vanhempien, lapsen, opettajien ja koko yhteiskunnan.

Mutta kun romanien yhteiskunnan marginaalissa oleminen on kestänyt romanien Suomeen tulosta asti eli noin 500 vuotta, se on suorastaan sisäistynyt romanikulttuuriin, eli romanit ovat omaksuneet marginaalissa olemisen omaksi identiteetikseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei romanien tarvitse käydä koulua eikä opiskella, kuten myös, että ei tarvitse saada samanlaista työpaikkaa kuin valtaväestön tai voi olla ilman mitään ammattia tai työtä. Tähän näyttää myös liittyvän pelko oman kulttuurin kadottamisesta, niin miksi pitäisi käydä koulua tai opiskella.

Mutta näin ei ole asian laita. Ne romanit, jotka ovat kouluttautuneet ja opiskelleet,ovat aktiivisesti ajamassa romaneiden asioita aina EU:n komissioita myöten, eivät he ole mitenkään kadottaneet romani-identiteettiään tai käyttäytymistään. Muutaman aktivistin varaan ei kuitenkaan voi laskea sitä työtä, mikä romanien eteen on vielä tehtävä. Sitä paitsi monet asiat pitää aloittaa aivan ruohonjuuritasolta, jos mielitään saada lisää tällaisia aktivisteja.

Kaiken pohjana on koulutus. Romanien kohdalla ei mikään oppivelvollisuuslaki takaa yhtään mitään, koska opettajat ja viranomaiset katsovat läpi sormien romanilapsen edistymistä koulussa. Helpoin tapa on siirtää romanilapsi heti erityisopetukseen. Näin ei missään tapauksessa pitäisi tehdä, vaan pientä romanilasta pitäisi heti ensimmäisestä koulupäivästä lähtien kannustaa ja tukea. Opettajilla siihen ei ole aikaa, jos haluakaan, vanhemmat eivät siihen kykene, koulunkäyntiavustajat kykenevät. He ottavat koko lapsen elämäntilanteen huomioon ja ovat samalla linkki koulun ja kodin välillä. Tuloksien saamiseksi koulussa ja menestymiselle pitäisi aivan jokaiselle romanilapselle olla heti ensi koulupäivistä lähtien koulunkäyntiavustaja, eikä pelkästään oppimista auttamassa, vaan tukena ja turvana,eräänlaisena suojelusenkelinä. Myöhemmin kun lapsi on tottunut koulumaailmaan, avustajasta voitaisiin luopuakin.

Tästä olisi sekin hyöty,että opettajat sekä vanhemmat pääsisivät paljon vähemmällä ja ennen kaikkea lapsen elämä olisi helpompaa. Ihanne tietenkin olisi, että koulunkäyntiavustaja itsekin olisi romani, ettei kulttuurieroja tarvitsisi erikseen opetella. Tässä olisikin varteenotettava vaihtoehto lähihoitajalle, joka näyttää olevan suosituin nuorten romaninaisten valitsema koulutusmuoto ja ammattivaihtoehto. Jotta päästäisiin siihen, että romaninuori edes haluaa jatkokoulutukseen, peruskoulusta on pitänyt saada myönteisiä kokemuksia. Se että romanit haluavat tehdä kaiken yhdessä, ei ole opiskelun esteenä. Kyllä yhdessä voi myös opiskella, se on sitä paitsi paljon hauskempaa.

Romanit jos ketkään ovat niitä pienempiä veljiä ja sisaria. Juuri heitä olisi helluntaiherätyksen pitänyt kohdella toisella tavalla. Koulutusta ollisi tarvittu, koska jos romani tuli hengelliseen kääntymykseen, mutta hän ei osannut lukea, kirjoittaa eikä hänellä ollut työkokemusta, kuka ottaa tällaisen henkilön työhön. Ei kukaan.

Katsoisin,että vain helluntaiherätys pystyy tavoittamaan romanit, koska lähes kaikki ovat tässä uskonnollisessa yhteisössä mukana, aktivisteja myöten. Ja,että helluntaiherätys on avainsana sekä menneessä että tulevassa.

Toivoisin, että helluntaiherätys,vapaakirkko ja muut hengelliset yhteisöt esittäisivät julkisen anteeksipyynnön tavasta, jolla he ovat romaneja kohdelleet historian aikana.

 

Lainaus,1:Armas Viita:Mustalaisväestön hyväksi,1967,s.135.  

Lainaus :2, Romanit ja Kirkko, Suomen ev.lut. kirkkohallituksen julkaisuja 2005:2 s.24.